Maanantain aamuhämärässä lähti 55 innokasta huahininseudunsuomalaista isolla ja pienellä bussilla kohti 
etelää. Joku taisi suunnitella jatkavansa kesken jääneitä yöunia.
Hiukan ennen kymmentä, Thongchai-kukkulan meren puoleisella reunalla, pilkahti kookospalmujen välistä kullan kimallusta, mikä paljastui isok
si Budhaksi. Paikallisen väen kuningatar Sirikitin 60-vuotispäiväksi rakentama Budha istui rinnetasanteella neljän pronssipatsaan vartioimana. Kukkulan lakea hallitsi upea temppeli, joka oli kyläläisten edesmenneen kuninkaan 50-vuotisjuhlaan rakentama monumentti.
Lounas Chumphonissa, Krun Saraissa ”istuvassa pöydässä” ihmetytti jo etukäteen, mutta sellainen se tosiaan oli. Hädin tuskin ehti joukko istahtaa pyöreisiin kivipöytiin, kun osa jo kauhoi ruokaa lautasilleen. Pyörivä alusta pöydän keskellä ”tarjoili” ruuat kätevästi jokaiselle. Niinpä kaikki ehtivät hyödyntää myös palveluaseman tarjouksia, ainakin jäätelö näytti maistuvan.
Perillä Ranongissa pikaisen majoittumisen jälkeen oltiin
jo liottamassa istumisesta puutuneita jäseniä kuumissa lähteissä. Aika jäi hieman lyhyeksi, sillä merenrantaillalliselle oli ehdittävä ennen auringonlaskua, että Burmasta nähdään muutakin kuin sataman valot.
Tiistain ohjelmassa oli Phayamin saariretki. Reilun tunnin 
matka taittui mukavasti ”omalla” veneellä. Nopeasti joukko katosi omille teilleen osa kävellen, osa mopo-takseilla, osa itse ajaen. Leppoisa, uintiin ja löhöilyyn sopiva saari tuntui olleen monelle aikamatka 30 vuoden takaiseen Thaimaahan. Kiireen saattoi siellä unohtaa, ellei tavoitteena ollut koluta saaren jokaista rantaa ja poukamaa. Monet olisivat olleet valmiit viettämään siellä yön tai pari.
Tutustuminen Ranongiin jäi vähäiseksi, eikä siellä kai mitään erityistä olisi ollutkaan. Hotelli Tinidee oli varsin siisti ja mukava, hyvät sängyt ja maukas illallinen viimeisenä iltana. Viimeisen aamun rauhaa ”häiritsi” tieto edullisesta kenkäkaupasta, jonne muutama ehti piipahtaa ennen kotimatkaa.
Jo tulomatkalla vilahtanut vesiputous oli paluumatkan ensimmäinen pysähdyspaikka. Oppaan näyttämä kuva vuolaasta yläjuoksusta houkutteli kymmentä seikkailijaa kiipeämään vaivalloiset portaat todetakseen että virta oli ehtynyt. Mutta kuntotestinä se oli vaivan arvoinen.
Matkalla mennen tulleen ihmeteltiin kumipuu-metsiä, erilaisia palmuja, villejä banaanipuita ja milloin mitäkin asiaa, joihin herkkäkuuloinen oma oppaamme Pekka Veneskoski tarttui oitis ja pian oli tietoaukko täytetty. Hänellä riitti muutakin kerrottavaa Thaimaasta koko reissun ajan. Lisäksi Pekka käänsi virallisen oppaamme englannin-kieliset selostukset. Lämmin kiitos Pekalle sekä muille osallistuneille ja matkan onnistumiseen vaikuttaneille!
Kuvat: Raili Partanen/Riitta Veneskoski /Annukka Kurula.
